Muutimme lopullisesti Vaasasta helmikuun alussa 1982. Enhän minä ollut siellä varsinaisesti asunut enää vuosiin, vaan olin käynyt pääasiassa vain loma-aikoina ja joskus muulloinkin. Olin syksystä 1976 lähtien opiskellut Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja yhteyteni vanhaan kotikaupunkiini olivat perheenjäseniä lukuunottamatta loppuneet tyystin. Tutustuin muutamia vuosia myöhemmin toisiin Vaasasta Helsinkiin tulleisiin opiskelijoihin, mutta heidänkin kanssaan yhteiset rientomme keskittyivät Stadiin.
Kun veljeni tuli ylioppilaaksi ja lähti armeijaan, minä valmistuin valtiotieteen kandidaatiksi sekä isälläni oli jo työpaikka Helsingissä oli luonnollista, että koko perhe muutti Helsingin lähistölle. Näin meidän kaikkien yhteydet vanhaan kotikaupunkiin vähitellen katkesivat kokonaan. Sukulaisiamme siellä ei enää asunut ja vanhat perhetutttavatkin alkoivat olla vähitellen hyvin iäkkäitä. Lisäksi Vaasan varuskunnan lakkauttaminen sirotteli viimeisetkin puolustusvoimissa palvelleet tuttumme ympäri maan joko töihin tai eläkkeelle.
Seuraavina vuosina minulla oli vielä työkavereina muutamia jo opiskelijoina tuntemiani vaasalaisia, joilta kuulin yhteisistä tuttavistamme ja muutenkin kaupungin asioista. Nämäkin katosivat horisontista vähitellen 2000-luvulle tultaessa niin, etten tavannut heitä enää edes vuosittain.
Vanha kotikaupunkini muuttui noiden vuosien varrella merkittävästi sekä kooltaan, että väestörakenteeltaan ja elämänmenoltaan. Omissa muistikuvissani se kuitenkin säilyi sellaisena kuin se oli 1970-luvulla ollut. Minulle Vaasa alkoi olla samanlainen menetetty haave kuin vanhoille viipurilaisille 1930-luvun Viipuri tai saman ajan saksalaisille Königsberg. Kun perustin Facebookiin ryhmän ’Vaasan kuvia 1900-luvulta’ oli minulla se etu puolellani kaupungissa viime vuosikymmenet asuneisiin verrattuna, ettei muistikuviani sekoittaneet lainkaan myöhempien aikojen tapahtumat, vaan saatoin nähdä kohteemme kirkkaana tarkastelukohteena.
Tietenkin näkökulmani on hirveän subjektiivinen. Käytännössä lähdin kaupungista juuri 19 vuotta täytettyäni eikä minulla ole juuri mitään henkilökohtaista kokemusta aikuisten vaasalaisten maailmasta. Nuoruuteni asuin suurimmaksi osaksi aivan kaupungin keskustassa enkä tunne lähiöitä tai edes Palosaarta ollenkaan. Samaten elin kokonaan suomenkielisessä yhteisössä ja harvat kaksikieliset tuttavani käyttivät kanssani aina suomea.
Yritän tässä blogissa kirjoittaa omien muistikuvieni, kokemusteni ja pienimuotoisten tutkielmanpoikasten pohjalta menneisyyden Vaasasta ja vaasalaisista sekä heidän vaikutuksestaan maailmassa sekä yhteyksistä ympäristöönsä. Saapa nähdä millaiselle seikkailuretkelle tämän kanssa pääsen.
ulkovaasalainen 