Pakkahuoneenpuiston vesipaviljonki

Tulli- ja pakkahuoneen vieressä olevaa puistoa on kutsuttu monilla nimillä. Sitä on sanottu ainakin Pakkahuoneenpuistoksi, Rantapuistoksi ja Satamapuistoksi.

Puistossa on sijainnut 1800-luvulta saakka kaupungin omistama kioskirakennus, jota on vaihtelevasti kutsuttu vesikioskiksi tai vesipaviljongiksi. Puhun tässä vesipaviljongista ja paviljongista, koska ne olivat vuosisadan vaihteessa yleisimmin käytettyjä nimiä.  Samantapaisia paviljonkeja kaupungilla oli ainakin Hovioikeudenpuistikolla, Kalarannassa, Vaskiluodon satamassa sekä ilmeisesti myöhemmän Niemelän kahvilan paikalla. Vaasan virvoitusjuomatehtaalla oli lisäksi vuodesta 1893 lähtien Hovioikeudenpuiston eteläpäässä oma vesikioskinsa. Kesällä 1908 vesikioskia mainostettiin myös Hietasaaressa.

Kaupungin rahatoimikamari luovutti tarjousten perusteella joka kevät paviljongin vuokraoikeuden seuraavaksi kesäkaudeksi. Vanhin ilmoitus, jonka olen vuokrauksesta löytänyt on Vasabladetissa keväältä 1891.

Tarjotaan vuokrattavaksi julkisella huutokaupalla. Vasabladet 21.3.1891.
Tarjotaan vuokrattavaksi julkisella huutokaupalla. Vasabladet 21.3.1891.

Hyvän kuvan vesipaviljongin toiminnasta saa Wasa Tidningissä 1895 julkaistusta mainoksesta, jonka mukaan sieltä oli saatavana ”kaikkia lajeja limonadia, simaa, leivonnaisia, paperosseja ja sikaareja ym. halvalla”

Vesipaviljonki tarjoaa. Wasa Tidning 1.5.1895.
Vesipaviljonki tarjoaa. Wasa Tidning 1.5.1895.

Vasabladet kirjoitti 25.5.1895 artikkelissaan, että kaupungin poliisi ei enää kyennyt pitämään täysin yllä järjestetystä kaupungin kaikilla laidoilla. Yhteiskunnan epäsäännölliset ainekset, kuten maankiertäjät, satamamiehet ja muut irtolaiset aiheuttivat häiriötä. Useita murtoja oli tapahtunut eri puolilla kaupunkia ja mm. vesipaviljongilla Pakkahuoneenpuistossa.

Keväällä 1896 vesipaviljongilla siirryttiin uuden tekniikan aikaan, kun se sai puhelimen. Samanlainen laite vedettiin myös Hovioikeudenpuistikon paviljongille.

Uusia puhelinnumeroita. Vasabladet 5.5.1896.
Uusia puhelinnumeroita. Vasabladet 5.5.1896.

Korkeimman tarjouksen 165 mk paviljongin vuokraamisesta kesälle 1897 esitti leskirouva Mathilda Nordgren. Viikkoa myöhemmin hän kuitenkin peruutti tarjouksensa ja paviljonki meni vuokralle toiseksi korkeimman tarjouksen esittäneelle kauppias Gustaf Swanljungille. Wasa Nyheter 28.4.1897.

Kaupungin rahatoimikamari päätti kokouksessaan 31.8.1900 purkaa vanhan jo huonokuntoiseksi käyneen vesipaviljongin ja rakennuttaa uuden Pakkahuoneenpuiston keskelle. Kaupunginpuutarhuri Lundin sai tehtäväkseen puistosuunnitelmat. Määrärahaa rakennustyöhön laskettiin tarvittavan 3500-4000 mk. Rahatoimikamari päätti pyytää Kaupunginvaltuustoa vahvistamaan ehdotuksen.

Uuden paviljongin suunnitteli arkkitehti Fredrik Thesleff. Hän oli valtakunnallisesti tunnettu arkkitehti, joka suunnitteli monia arvorakennuksia etenkin Vaasaan ja Viipuriin. Paviljongin suunnittelun aikaan hän oli Vaasan teollisuuskoulun lehtorina. Useimmat Thesleffin rakennukset edustivat tyylillisesti uusrenessanssia, mutta paviljonki oli niistä poiketen jugend-tyylinen. Vaasaan Thesleff suunnitteli mm. Kurtenian, Viipuriin konsuli E.Wolffin talon ja Tampereelle Pikkupalatsin.

Vasabladetissa mainittiin kesällä 1901 käynnissä olleen toimenpiteitä vanhan paviljongin purkamiseksi. Vuokrattavana uusi vesipaviljonki mainitaan lehdessä ensi kerran 1904. Kesällä 1906 paviljongin vuokraajana oli todennäköisesti O.E.Roselius, koska hän haki sinne Vasabladetissa työntekijää.

Hietalahden urheilukenttää suunnitellut toimikunta teki 1905 ehdotuksen vesipaviljongin siirtämisestä Pakkahuoneen puistosta uuden urheilukentän yhteyteen Hietalahteen, jossa sen piti paremmin vastata tarkoitustaan.Vasabladet 20.7.1905

Ajan myötä vesipaviljonki muuttui tavalliseksi kioskiksi ja muistan kioskitoimintaa siellä harjoitetun vielä 1960-luvulla. Rakennus alkoi olla jo huonokuntoinen eikä vastannut enää kioskeille asetettuja vaatimuksia. Se hiljeni samoihin aikoihin kuin kaupungin muutkin pikkukioskit vähitellen lopettivat toimintansa.

Vanha vesipaviljonki. Ottamani kuva 1960-70-lukujen taitteesta.
Vanha vesipaviljonki. Ottamani kuva 1960-70-lukujen taitteesta.

Kioskia korjattiin Ylisiisti Vaasa-hankkeen toimesta 2008, jolloin jurvalainen koristepuuseppä Arto Hauru asensi siihen uusia osia. Välittömästi korjaustyön jälkeen hulinoitsijat vaurioittivat kuitenkin pahasti kioskin rakenteita.

Pakkahuoneenpuiston vesipaviljonki

Työmiehet Juho ja Jaakko Waltari

Päätin tehdä blogiini kokeilun. Otin satunnaisen vaasalaisen työläisperheen 1800-luvun loppupuolelta ja tutkin, mitä tietoja heistä lyhyellä tutkiskelulla saisi selville. Tökkäsin etusormeni Vaasan rippikirjaan 1895-1905 sukunimen Waltari kohdalle. Sieltä löytyivät 1851 syntynyt työmies Juho Waltari ja häntä kolme vuotta nuorempi työmies Jaakko Waltari. Molemmat olivat rippikirjan mukaan Jaakonpoikia ja syntyisin Vähästäkyröstä. Oletin luonnollisesti heitä veljeksiksi, mutta myöhemmin osoittautui, että olin erehtynyt.

Vähässäkyrössä 18.7.1851 syntyneen Juho Jaakonpoika Waltarin vanhemmat olivat talollinen Jaakko Juhonpoika Waltari (alkuaan Panula) ja tämän 1848 vihitty toinen vaimo torpparintytär Susanna Isakintytär Dankka   Jaakko Juhonpoika oli syntynyt Vähänkyrön Kuuttilassa 12.2.1804 ja Susanna Isakintytär 2.6.1820. Jaakko oli hieman aiemmin jäänyt leskeksi, kun hänen ensimmäinen 20.10.1826 vihitty vaimonsa Maria Simontytär Waltari oli kuollut. Jaakko oli siis aikoinaan tullut Waltarin taloon kotivävyksi.

Jaakko Jaakonpoika Waltari oli syntynyt Vähässäkyrössä 10.8.1854. Hänen vanhempansa olivat Vähässäkyrössä 10.9.1827 syntynyt Jaakko Jaakonpoika Waltari ja Laihialla 3.4.1830 syntynyt Anna Liisa Aapontytär.  Vanhempi Jaakko Jaakonpoika oli Jaakko Juhonpojan ja Maria Simontytär Waltarin poika.

Jaakko oli siis Juhon veljenpoika. Juho muutti Vaasaan 24-vuotiaana 1875 ja Jaakko 22-vuotiaana seuraavana vuonna. Vuonna 1880 paikkakunnalle siirsi kirjansa vielä Juhon vaimo Susanna Sannantytär Kamminen, joka oli syntynyt Vähässäkyrössä 26.10.1850.  Tiedossani ei ole milloin ja missä Juho avioitui Susannan kanssa, mutta voidaan olettaa sen tapahtuneen Vähässäkyrössä. Heidän lisäkseen Vaasassa asui 1883-1886 Jaakon nuorempi veli 9.12.1858 syntynyt Matti. Sen jälkeen tämä palasi takaisin Vähäänkyröön.

Sukulaismiehet toimivat Vaasassa kolmisenkymmentä vuotta erilaisissa työläisammateissa.  Heidän töistään ja ammateistaan on joitakin lähdetietoja kirkonkirjoissa ja sanomalehdissä. Vaikeutena on kuitenkin, että useimmiten heistä on käytetty nimeä ”J.Waltari”, josta ei voida varmuudella sanoa kumpaan henkilöön viitataan. Tiedetään kuitenkin, että Jaakko on ainakin 1890-luvulla toiminut torikauppiaana. Teurastajana toiminut on todennäköisesti Juho. Jompikumpi tai kumpikin on kunnallisveroluettelossa mainittu asuneeksi Ajurinkadulla.

Waasan Lehti 17.4.1886 kertoo seuraavaa:

”Kaupunkimme esplanaatien eli puistikkojen puhtaanapidon ensi kesänä antoi Rahatoimisto viime torstaina seuraaville henkilöille:

… Kirkkopuistikon Waasanpuistikosta alkaen Wenäläiskirkkotorille asti työm. J.Waltarille, 54 m. (wiime wuonna 60 m).”

Juholle ja Susannalle syntyi kuusi lasta, joista suurin osa kuoli pikkulapsina:

Johan Oskar 3.6.1881 Vähäkyrö – 13.11.1891 Vaasa

Selma Elvira 20.6.1883 Vaasa

Hugo Severin 25.9.1884 Vaasa

Frans Gunnar 10.6.1886 Vaasa – 4.9.1886 Vaasa

Alma Edith 10.6.1886 Vaasa – 3.8.1886 Vaasa

Jakob Einar 18.6.1887 Vaasa – 20.11.1887 Vaasa

Vaasan rippikirja 1886-1895, s. 932.
Vaasan rippikirja 1886-1895, s. 932.

Jaakko avioitui 8.12.1884 Maria Eliaantytär Iso-Sompin kanssa. Maria oli syntynyt 26.2.1844 Kauhavalla. Jaakko ja Maria saivat kaksi pikkulapsina kuollutta poikaa:

Jakob Alfred 1.10.1884 Vaasa – 21.6.1885 Vaasa

Karl Afred 9.1.1889 Vaasa – 24.1.1889 Vaasa

Jaakko Alfred Waltarin kuolinilmoitus. Vasabladet 22.7.1885.
Jakob Alfred Waltarin kuolinilmoitus. Vasabladet 22.7.1885.

Juhon vaimo Susanna kuoli 29.10.1887 ja Juholle jäi neljä elossaollutta lasta, joista vanhinkin oli vasta kuusivuotias. Jaakon vaimo Maria kuoli puolestaan 1901. Juhon tytär Selma Elvira muutti kotoa vuosisadan vaihteessa ja alkoi käyttää sukunimeä Widlund, kunnes avioitui 3.10.1903 kirjatyöläisen Axel Emil Svahnin kanssa. Heille syntyivät pian lapset Hjördis vuonna 1904 ja Axel seuraavana vuonna.

Maria Waltarin kuolinilmoitus. Vasabladet 25.5.1901.
Maria Waltarin kuolinilmoitus. Vasabladet 25.5.1901.

Waltareista löytyy vielä yksi lähdetieto. Vaasa-lehti 31.5.1904 kertoo

”Holhuun-alaiseksi asetettiin työmies Jaakko Waltari eilen. Holhoojaksi kivenhakkaaja J.Myntti.”  Vaasan rippikirjan mukaan työmies Juho Matinpoika Myntti oli syntynyt 2.10.1852 Vähässäkyrössä. Hän oli siis ilmeisesti Waltarin perheen tuttava.

Jaakko Waltari kuoli Vaasassa heinäkuussa 1906.

Jaakko Waltari seurakunnan kuolleissa. Vasabladet 10.7.1906.
Torikauppias Jaakko Waltari seurakunnan kuolleissa. Vasabladet 10.7.1906.
Työmiehet Juho ja Jaakko Waltari

Tynnyrintekijä Sällergrenin perhe

Frans Sällergren
Frans Sällergren

Tynnyrintekijä Frans Immanuel Sällergren muutti perheineen Vaasaan 1876 Kristiinankaupungista. Fransilla oli mukanaan vaimonsa Ida, kaksivuotias tyttärensä Laura Wilhelmina ja isänsä vanha tynnyrimestari Johan. Perhe oli asunut Kristiinankaupungissa vain kahden vuoden ajan tultuaan sinne Turusta, mistä Ida oli kotoisin. Frans ja Ida olivat avioituneet 20.8.1873 Turussa ja Laura Wilhelmina oli syntynyt seuraavana vuonna Kristiinankaupungissa.

Sällergrenin ensimmäinen mainos Vasabladetissa 13.5.1876.
Sällergrenin ensimmäinen mainos Vasabladetissa 13.5.1876.

Tynnyrintekijä oli tuon ajan kaupungissa arvokas käsityöläinen. Hänen verstaansa teki säilytysastiat, joita kotona ei pystytty valmistamaan ja tarvittaessa korjasikin niitä. Lisäksi kaupungin panimot ja muut yritykset tarvitsivat jatkuvasti tynnyrintekijän tuotteita. Vaasan 1883 käsityöläisluettelon mukaan kaupungissa ei ollut muita tynnyrintekijöitä kuin Sällergren. Mainostensa mukaan Sällergen teki varastoastioita viinaa ja olutta varten, meijeriastioita sekä työvälineitä panimoille, viinanpolttimoille ja palokunnille. Kotitalouksia varten tehtiin ämpäreitä, pesuastioita, voitiinuja ja kukkaruukkuja.

Johan Sällergren
Johan Sällergren

Sällergrenit olivat lähtöisin Ruotsin Blekingestä Johan Sällergren oli syntynyt 28.6.1813 Ronnebyssä lähellä Karlskronaa. Sittemmin hän oli muuttanut Skånen Kristianstadiin ja avioitunut Fredrika Lovisa Jönsdotter Samuelssonin kanssa. Frans syntyi Kristianstadissa 15.1.1842. Fredrika Lovisa oli kuollut 1850. Johanista tiedetään hänen omistaneen talon Kristianstadissa 1850-1860-luvulla. Joskus tämän jälkeen isä ja poika ovat muuttaneet Turkuun. Siellä Frans oli avioitunut Ida Wilhelmina Sundgrenin kanssa. Ida oli syntynyt 8.5.1857. Sulhanen oli siis 29- ja morsian 16-vuotias.

Fransille ja Idalle syntyivät seuraavat lapset. Tiedoissa on aukkoja ja ristiriitaisuuksia. Mm. Vaasan kirkonarkistojen ja Sällergrenien hautakiven tiedot poikkeavat.

Laura Kristiinankaupungin syntyneiden luettelossa 1874.
Laura Kristiinankaupungin syntyneiden luettelossa 1874.

Syntynyt Kristiinankaupungissa:

Laura Wilhelmina 28.8.1874. Kuollut Vaasassa 20.1.1908.

Syntyneet Vaasassa:

Harald Immanuel 8.3.1876. Kuollut Vaasassa 29.10.1879
Lydia Fredrika 18.9.1877. Kuollut Vaasassa 10.7.1959
Alice Johanna 26.8.1879. Kuollut Vaasassa 3.11.1939
Birger Henrik 19.1.1883. Kuollut Vaasassa 5.1.1948
Harald Sigurd Ragnar 19.1.1883. Kuollut Vaasassa 15.2.1886
Ragnar Rafael 15.3.1885. Kuollut Vaasassa 22.5.1886
Thyra Maria 1.3.1887. Kuollut Vaasassa 1.4.1949
Irene Regina 28.2.1889. Kuollut Vaasassa 20.7.1968
Ida 4.1.1890.
Sigurd Henrik 4.1.1890.
Einar Johannes 24.12.1892. Kuollut Vaasassa 8.2.1937
Alma Sofia 8.4.1894. Kuollut Vaasassa 1971
Kastamaton lapsi syntyi kuolleena 26.3.1896.

Sällergrenin verstas muutti useasti sijaintiaan. Vasabladetin mainoksissa se on mainittu ainakin osoitteissa Pitkäkatu 8, Kirkkopuistikko 10, Pitkänlahdenkatu 14, Pitkäkatu 19, Kauppapuistikko 4 Pitkäkatu 28.

Sällergrenin mainos Vasabladet 29.1.1892
Sällergrenin mainos Vasabladet 29.1.1892

Perhe osallistui aktiivisesti Arbetets Vännerin toimintaan ja Frans kuului poikansa kanssa yhdistyksen urheiluseuran johtokuntaan. Birger oli 1900-luvun alussa tunnettu urheilija. Ainakin aluksi Birger oli rautatieläinen, mutta 1909 hän on ryhtynyt kauppiaaksi mainostaen lehdessä suksia, tervaa ja suksivoidetta.Nuorempi poika Einarkin promovoitiin Vasabladetin 19.8.1905 mukaan Vasa Simsällskapin 3. promootiossa uimamaisteriksi.

Birgerin suksikauppa Vasabladet 30.11.1909
Birgerin suksikauppa Vasabladet 30.11.1909

Vaasa-lehti kirjoitti 5.3.1904 seuraavaa:

KILPAHIIHTO , ruotsinkielisille, oli täällä Waasassa wiime pyhäaamuna, onhan hauska huomata, että tätä terweellistä talwiurheilua paikkakunnallamme edistetään myöskin kilpailujen pitämisellä, waan sitä oudompi on kokea, että tästä saawutettiin yksi huono rekordi: ei tietääksemme ainakaan pääkaupungissa ole ruotsikot niin kiihkoisia olleet, että suomenkielisille ei ole ilmoitettu yleisestä kilpahiihdosta. Syy on tietysti toimikunnan, ei hiihtäjäin.
Kilpailuun otti osaa sekä koulunuorisoa 3 ja 6 km matkoilla, että muita hiihtäjiä 9 km matkalla. 3 km matkalle oli ilmoittautunut 6, 6 km:n 8 (2 keskeytti) ja 9 km matkalla 9 (4 keskeytti) osanottajaa.
9 km
I ja samalla kunniapalkinto, kiertomalja muistomerkkineen, B.Sällergren 35 m. 16 sek. ….
Palkinnot ensi luokasta ottiwat pokaaleja, muista mitalia.Sen lisäksi sai wiides mies joka luokasta urheilukirjallisuutta ylimääräisenä palkintona.
Toimikuntaan kuuluivat polkupyöräkauppias Hasselblatt, pankinwirkamies Snellman, suomalaisen lyseon woimistelunopettaja Richter y.m.

Vastaavassa kilpailussa Birger sijoittui 1905 toiseksi, 1906 kolmanneksi ja samoin 1907. Vielä 1908 hän voitti kilpailun. Vasabladetin 3.3.1908 mukaan Oulun talviurheilujuhlilla FBK:n Sällergren sijoittui amatöörien 30 km:llä kymmenien hiihtäjien joukossa kolmanneksi häviten ammattihiihtäjien sarjan voittajalle Matti Koskenkorvalle 9 min.

Alicen tapetointitöitä Vasabladet 18.1.1902.
Alicen tapetointitöitä Vasabladet 18.1.1902.

Perheen tyttäret toimivat monenmoisina yrittäjinä. Alice mainosti nuorena tekevänsä tapetointitöitä. Vasabladet 19.3.1907 tiesi kertoa, että ”Liike nimeltään ”Uusi lasi- ja porsliinikauppa” avataan osoitteeseen Kauppap 20. Laura Sällergren.”. Laura kuitenkin kuoli jo seuraavana vuonna ja maistraatti antoi luvan Alicelle jatkaa sisarensa liikettä. Myymälä kuitenkin lopetti toimintansa 1913 mennessä. Samana vuonna Alice avioitui Gustaf Isak Sepin kanssa. Lydia Sällergren toimi retusoijana jossain Vaasan valokuvaamossa 1905 lähtien. Vuonna 1909 hän perusti oman valokuvaamon Ilmajoelle yhdessä Hjördis Häggbladin kanssa. Hjördis muutti 1915 Hankasalmelle ja Lydia jatkoi Ilmajoella.

Lauran myymälä Vasabladet 28.3.1907.
Lauran myymälä Vasabladet 28.3.1907.
Lydia Sällergren 1898.
Lydia Sällergren

Ida Wilhelmina Sällergren kuoli 26.3.1896 synnytykseen. Fransille jäi kahdeksan elossaolevaa lasta, joista nuorimmalla oli ikää vajaat kaksi vuotta ja vanhimmalla 22. Birger avioitui Ellen Maria Klinkmannin (1882-1958) kanssa, Irene avioitui Fridolf Alexander Juthaksen (1882-1964), Einar avioitui Aune Inkeri Ahlbäck-Lamminahon (1899-1975) ja Alma avioitui Henrik Bruno Klinkmannin (1896-1982) kanssa .

Ida Wilhelminan kuolinilmoitus Vasabladet 28.3.1896.
Ida Wilhelminan kuolinilmoitus Vasabladet 28.3.1896.

Frans Sällergren avioitui uudelleen 1909 tienoilla Anna Östmanin kanssa. Pariskunta muutti syksyllä 1910 Stigsjöhön Ruotsiin nykyiseen Härnösandiin. Fransille ja Annalle syntyi kolme lasta:

Lars Gunnar syntynyt Vaasassa 18.4.1910. Kuollut 29.2.1992
Helfrid Birgitta syntynyt Stigsjössä 23.6.1912. Kuollut 7.1.1992
Frans Hilding Alexander syntynyt Stigsjössä 20.12.1914. Kuollut 23.7.1975

Frans Immanuel Sällergren kuoli 78-vuotiaana Stigsjössä 4.5.1920.

Tynnyrintekijä Sällergrenin perhe

Hietasaari huvipaikkana 1860-luvulla

Hietasaari Vaasan asemakaavassa 1855.
Hietasaari Vaasan asemakaavassa 1855.

Hietasaari oli heti uuden kaupungin perustamisen jälkeen Vaasan tärkein ulkoilmatapahtumien järjestämispaikka.  Myöhemmän Hietalahden kentän tienoilla toimi tuolloin tiilitehdas, joka tuotti rakennusmateriaalia uuteen kaupunkiin.  Puistot olivat myös vielä aivan alkutekijöissään.  Hietasaari oli suurin piirtein luonnontilainen saari, jossa oli kuitenkin sen verran avointa nurmikenttää, että niillä voitiin tilaisuuksia järjestää.  Silta Hietasaareen rakennettiin vasta Vaskiluodon sillan jälkeen 1890-luvulla, joten sinne oli mentävä veneellä.  Mutta 1860-luvun ajatustavan mukaan vettä pidettiin vielä enemmänkin paikkoja yhdistävänä kuin erottavana elementtinä.  Maitse kulkeminen olisi ollut hankalampaa.

Monien kesien ajan Suomen ruotujakoisen 2. Vaasan tarkk’ampujapataljoonan soittokunta järjesti Hietasaaressa konsertteja.  Pataljoona oli perustettu Krimin sodan aikana 1854 ja sillä oli vuodesta 1856 lähtien rauhanajan vahvuudessaan 320 miestä.  Pataljoona lakkautettiin 1867 ja Vaasa oli sen jälkeen vailla kotimaista joukko-osastoa asevelvollisen tarkk’ampujapataljoonan perustamiseen 1881 saakka.

Vasabladet kertoi 12.5.1860 ilmestyneessä numerossaan soittokunnan järjestävän tivolikonsertin seuraavana päivänä sunnuntaina 13.5.  Tapahtumapaikkana oli kaupungin erinomainen uusi puisto Hietasaari (sällskapsträdgård).  Konsertin pääsymaksu oli 10 kopeekkaa.  samanlainen konsertti pidettiin myös kahta viikkoa myöhemmin.

Sotilassoittokunan konsertti Hietasaaressa 27.5.1861. Vasabladet.
Sotilassoittokunan konsertti Hietasaaressa 27.5.1861. Vasabladet.

Seuraavana vuonna 1861 näitä sotilassoittokunnan konsertteja järjestettiin lehti-ilmoitusten mukaan ainakin kuusi kertaa ja 1862 kahdesti.  Juhannuksen aikaan 1862 oli Hietasaaressa kahdessa konsertissa myös laulusolisteja, jotka esittivät ”pajazzomusiikkia”, mikä tarkoittanee jonkinlaista klovniesitystä.

Ilotulitus Hietasaaressa 11.9.1862. Vasabladet.
Ilotulitus Hietasaaressa 11.9.1862. Vasabladet.

Aleksanterin päivänä 11.9.1862 järjesti pataljoonan 3. komppanian vääpeli Knape Hietasaaressa ilotulituksen, mikä uusittiin myös kolme päivää myöhemmin.  Valtiopäivien avajaisten kunniaksi järjestettiin kaupungissa 15.9.1863 suuria juhlallisuuksia.  Vasabladet kertoo, että kaupungin yhdeksällä vanhalla tykillä ammuttiin Hietasaaresta kokonaista 101 kunnialaukausta.

Lehden kirjoittaja pohdiskeli 1864 voitaisiinko Hietasaaresta rakentaa tulevaisuudessa kaupungin tivoli ulkoilmamuseoineen.  Kirjoittaja oli kuitenkin hieman skeptinen ja epäili, ettei tarkoitukseen tule helpostikaan löytymään varoja. Samasta aiheesta kirjoitettiin uudelleen pidemmässä artikkelissa 29.7.1865 ja ehdotettiin uimalaitoksen, paviljongin ja purjehdussataman rakentamista Hietasaareen.  Tarkoitusta varten olisi kaupungin maistraatin perustettava osakeyhtiö, jonka toimintaa ja pääoman hankkimista artikkelissa pohdittiin.  Ajatus taisi kuivua kokoon, koska aiheeseen ei enää palattu.

Vaikka sotilassoittokunnan konsertit Hietasaaresta loppuivatkin, jatkui siellä kaikenlaista muuta toimintaa.  VPK piti harjoitukset sunnuntaina 23. elokuuta 1868 kello kolme puolenpäivän jälkeen venäläisellä kirkkotorilla.  Harjoitusten päätyttyä siirryttiin Hietasaareen, jossa jatkettiin laulun, leikin ja tanssin merkeissä lopun iltapäivää saaren ruohikolla.  Juhla oli avoin kaupungin yleisölle vapaaehtoista pääsymaksua vastaan.  Tarjoiluakin oli paikalla saatavana.  Tapahtumasta oli vielä 29.8. lehdessä uutinen, jossa kerrottiin sateen hieman häirinneen juhlia.  Kuljetuksen Hietasaareen oli hoitanut höyrypursi Swalan, jonka varustamo oli tilittänyt matkalipuista saamansa rahat avustuksena palokunnan kassaan. Pikkuilmoituksiisa mainittiin vielä juhlapaikalta löytyneen nappeja, sateenvarjoja, piippu, uusi kumikalossi ym. tavaraa, joten juhla oli ilmeisesti ollut vilkas

VPK:n tapahtuma oli varmasti suuri menestys, koska se uusittiin samassa muodossa seuraavan vuoden kesäkuun 20. päivänä.  Tuolloin pääsymaksua perittiin viisi penniä per henkilö.  Väen siirtymistä höyrypurrella Hietasaareen tervehdittiin tykinlaukauksilla norjalaiselta priki La Platalta, ruotsalaiselta höyrylaiva Thorilta ja Hietasaaresta (jossa siis oli yhä tykkejä).  Kauppalaivojen tykit olivat ilmeisesti pieniä merkinantotykkejä.

Musiikkia Hietasaaressa 30.8.1868. Vasabladet.
Musiikkia Hietasaaressa 30.8.1868. Vasabladet.

Vasabladetissa 29.8.68 julkaistiin mainos musiikkiesityksestä Hietasaaressa seuraavana päivänä, mutta siinä ei kerrottu esittäjää eikä tilaisuuden järjestäjää.  Siihen aikaan riitti ilmoitukseen sana ”musiikkia”.  Viikkoa myöhemmin ilmoitettiin, että Vaasan Metsästysseuran vuosijuhlaa vietettäisiin tavalliseen tapaan 23. elokuuta.  Kokoontuminen tapahtuisi, jos sää sallii Hietasaaressa kello 4 jälkeen puolenpäivän tai muussa tapauksessa Ernstin hotellissa kello 6.

.

Hietasaari huvipaikkana 1860-luvulla

Kellarimestari Ernst perheineen

Friedrich Adolf Heinrich Ernst syntyi 13.4.1831 Bleckedessä Elben varrella 50 km Hampurista ylävirtaan. Bleckede kuului tuolloin itsenäiseen Hannoverin kuningaskuntaan.  Preussin-Itävallan sodan seurauksena se 1866 liitettiin Preussiin ja 1871 muodostettuun Saksan keisarikuntaan.  Toisen maailmansodan jälkeen Bleckede jaettiin Elbeä pitkin niin, että kaupungin pääosa tuli Länsi-Saksaan ja joen oikea ranta Itä-Saksaan.  Ohessa lyhyt esittelyvideo Bleckeden kaupungista.

Ei ole tietoa, miten Ernst saapui Suomeen, mutta Finlands Almänna Tidning kertoo 23.7.1857, että Helsingin poliisikamari oli edellisenä päivänä myöntänyt matkustusluvan Hannoverin kansalaiselle tarjoilija Fredrik Ernstille.  Myöhempien kirkonarkistojen tiedoista selviää, että Ernst avioitui 22.10.1858 Karolina Kristina Augusta Mathilda Steffensin kanssa.  Karolina oli syntynyt 3.4.1835 Osterburgissa Preussin Stendalin maakunnassa melko lähellä Leipzigia.  Alue on nykyisin Saksi-Anhaltin osavaltiota. Ei ole lähdetietoa, missä vihkiminen tapahtui, mutta mitä todennäköisimmin Turussa.  Seuraavat tiedot kertovat Ernstin käyttäneen Turussa ravintoloitsijan titteliä, joten luultavasti hänellä oli jonkin ravintolan toiminta hoidettavanaan.  Åbo Tidningar kertoo 21.6.1859 päivälaiva Furst Menschikoffilla saapuneen 19.6. Tukholmasta mm. ravintoloitsija Ernst.  Vielä samana vuonna perheeseen syntyy Turussa ensimmäinen lapsi tytär Maria Augusta Fredrika 31.10.1859. Poika Fredrik (Fritz) Henrik Theodor syntyy samalla paikkakunnalla 9.11.1860.

Turusta Ernst muutti Ouluun 1862, missä ilmeisesti hoiti paikallista hotellia.  Tästä todisteena oululaisessa Pohjan-Tähti-lehdessä 7.11.1866 julkaistu uutinen, jonka mukaan Ernstille oli langetettu tuomio kaupungin kämnerioikeudessa 30.10. laiminlyödystä matkustajien ilmoittamisesta. Oulussa Ernstin perheeseen syntyivät pojat Alexander Frans Louis 1.9.1863 ja Carl Gustaf Richard 27.6.1865.  Jälkimmäinen kuoli jo puolen vuoden ikäisenä.

Ernstin ensimmäinen mainos Vasabladetissa 18.7.1868.
Ernstin ensimmäinen mainos Vasabladetissa 18.7.1868.

Vuonna 1868 Ernst hankki itselleen oman hotellin Vaasasta.   Kauppias K.A.Mannelin oli ostanut tontin Kirkkopuistikko 16 Vaasan ensimmäisestä tonttihuutokaupasta 1856.  Se siirtyi ravintoloitsija C.F.Kjellmanille 1860 ja tämä myi sen Ernstille.  Voidaan spekuloida, että suurten nälkävuosien aika ei ollut otollista hotellin ja ravintolan ylläpitoon ja Ernst saattoi saada tehtyä kaupat varsin edulliseen hintaan.  Perheensä kirjat Ernst siirsi Vaasaan 12.7. ja ensimmäinen mainos julkaistiin Vasabladetissa 18.7.1868.  Vielä samana syksynä perheeseen syntyi poika Karl Gustaf Konrad 5.11.1868.  Hän sai siis kaksi ensimmäistä etunimeään lapsena kuolleen veljensä mukaan.  Perheeseen syntyi Vaasassa vielä kaksi lasta lisää: lapsena kuollut poika Knut Emil 18.8.1870 ja viimeiseksi tytär Anna Maria Louise 8.8.1871.

Ernstin hotellista muodostui nopeasti Vaasan keskeinen kokouspaikka.  Uusi Suometar 7.5.1869 kertookin siellä pidetystä juhlasta, jolla kunnioitettiin uutta  valtiopäiväjärjestystä: ”Waasassa oli juhlaa vietetty keisarin syntymäpäivänä huhtik. 29 p:nä.  Kokouspaikka oli hra Ernst’in salonki, joka oli ollut kauniisti koristettu.  Programmi oli ollut: suuriruhtinaan malja (jonka esitti kuwernööri Wrede), wenäjän kansallislaulu, malja Suomelle (esittäjä: rehtori Hallsten), ”Maamme” ja ”Sawolaisten laulu”. Lopuksi oli wielä tanssittu ja muita puheita pidetty.”

Suomalaisen matkailu ulkomailla oli lehtiuutinen . Nya Pressen 8.9.1891.
Suomalaisen matkailu ulkomailla oli lehtiuutinen . Nya Pressen 8.9.1891.

Vanhin poika Fritz ryhtyi monipuoliseksi liikemieheksi.  Hän oli ensin harjoittelijana Englannissa ja sitten 1887-1903 Helsingissä Kjällmansonin kutomon ja värjäämön yhtiömiehenä.

Fritz Ernstin mainos. Uusi Suometar 18.9.1904.
Fritz Ernstin mainos. Uusi Suometar 18.9.1904.

Tämän jälkeen Fritz matkusteli Wienissä ja Pietarissa  sekä perusti kotiin palattuaan uusimman muodin mukaisen Wiener-bageriet -leipomon Helsingin Kruununhakaan.  Yrityksellä oli useita toimipisteitä eri puolilla kaupunkia.  Se alkoi menestyä kuitenkin huonosti ja teki lopulta konkurssin.  Hieman ennen tätä Fritz oli kuitenkin päättänyt elämänsä itsemurhaan.

Alexander Ernstin virvoitusjuomatehtaan mainos. Wasa Tidning 4.12.1897.
Alexander Ernstin virvoitusjuomatehtaan mainos. Wasa Tidning 4.12.1897.

Pojista Alexander jatkoi isänsä työtä ravintoloitsijana.  Hän perusti myös virvoitusjuomatehtaan Pitkänlahdenkatu 49:ään 1897 ja ydessä Karl Erikssonin kanssa Vasa Nya Bagerin 1900.  Vuoden 1898 paloviinaveroluettelon mukaan isä Ernst piti tuolloin hotelliaan ja Rantapaviljonkia sekä Alexander Hietalahden Villaa.  Toisaalta tiedämme Alexanderin luopuneen Villasta 1900, jolloin se siirtyi Nils Håkanssonille. Myös Handelsgillet oli muutamia vuosia Alexanderin hoidossa.  Alexander oli 1896 avioitunut Saksan Osnabrückista kotoisin olleen Helene Prenzlerin kanssa.

Konrad Ernst palveli upseerina Venäjän ratsuväessä.  Wasa Nyheterin uutisen 24.12.1897 mukaan aliratsumestari Ernst oli kihlautunut Varsovassa puolalaisen Anna Neprosin kanssa. Vuonna 1907 Konrad mainitaan ratsumestarina edelleen Varsovassa.

Nuorin lapsista Anna Maria Louise avioitui Vaasassa 29.10.1891 tarkk’ampujapataljoonan upseerin Axel Fabian af Enehjelmin kanssa.  Axelista tuli myöhemmin Vaasan poliisimestari, kenraalikuvernöörin kanslian virkamies ja lopulta Oulun läänin kuvernööri.  Anna Maria Louise kuoli Helsingissä 18.12.1917, mutta Axel joutui pakenemaan maasta vallankumouksen puhjettua ja kuoli Kööpenhaminassa 1922.

Fredrik, Karolina ja Alexander Ernstin tai muiden sukulaisten myöhemmistä vaiheista en ole vielä löytänyt tietoja julkisista rekistereistä.  Laajemmalla tutkimuksella niihinkin varmaan pääsisi käsiksi.

Kellarimestari Ernst perheineen

Ensimmäinen vaasalainen olympiamitalisti

Kurt Stenberg Vaasan syntyneiden luettelossa 1882-1888,
Kurt Stenberg Vaasan syntyneiden luettelossa 1882-1888,

Kurt Stenberg oli jäsenenä Suomen joukkueessa, joka saavutti kolmannen sijan Lontoon olympiakisojen 1908 joukkuevoimistelussa Ruotsin ja Norjan jälkeen.  Kurt Enoch Stenberg oli syntynyt Vaasassa 19.7.1888 tarkk’ampujapataljoonan luutnantin Anton Ferdinand Stenbergin ja hänen puolisonsa Gertrud Emilia (os. Kurténin) kolmantena lapsena.  Hän kävi koulunsa Vaasan lyseossa, josta tuli myös ylioppilaaksi.  Sen jälkeen Kurt Stenberg aloitti opiskelunsa Helsingin yliopistossa.  Hänen tiedetään osallistuneen opiskeluaikanaan erilaisiin ylioppilaiden urheilukilpailuihin ja menestyneen mm. hiihdossa.  Lontoon kisojen aikaan hän oli siis 20-vuotias.  Sen jälkeisistä Kurt Stenbergin urheilusaavutuksista ei ole tietoa.

Hannoverin Teknillinen Korkeakoulu Stenbergin opiskelun aikoihin.
Hannoverin Teknillinen Korkeakoulu Stenbergin opiskelun aikoihin.

Hän valmistui yliopistosta filosofian maisteriksi 1912 ja lähti sitten jatkamaan opintojaan Saksaan Hannoverin tuohon aikaan maineikkaaseen Teknilliseen Korkeakouluun. Hannoverissa Stenberg suoritti diplomi-insinööritutkinnon 1915.  Kotimaahan palattuaan Stenberg pääsi Karhula Oy:n lasitehtaan käyttöinsinööriksi ja yhtiön teknilliseksi johtajaksi hänet nimitettiin 1919.  Samana vuonna hän avioitui Lyyli Elise Ylösen kanssa.  Kurt Stenberg kuoli Karhulassa 47-vuotiaana 26.3.1936.

Anton Ferdinand Stenberg Porin kaupunkiseurakunnan syntyneissä 1856-1868.
Anton Ferdinand Stenberg Porin kaupunkiseurakunnan syntyneissä 1856-1868.

Kurt Stenbergin isä Anton Ferdinand Stenberg oli syntynyt Porissa 12.7.1858.  Sieltä hän lähti Porin kaupunkiseurakunnan rippikirjan mukaan 16-vuotispäivänään 12.7.1874 Helsinkiin kirjautuakseen Suomen kaartiin.  Hänen tietojaan en pikaisella selaamisella Suomen kaartin kirkonkirjoista löytänyt, mutta joka tapauksessa Anton saapui Helsingistä Vaasaan 27.10.1883 astuakseen vasta perustettuun tarkk’ampujapataljoonaan luutnanttina.  Täällä Anton tapasi Getrud Emilia Kurténin, joka oli syntynyt Vaasassa 14.12.1862.  Pariskunta vihittiin 14.9.1884.  Anton palveli Vaasassa ilmeisesti tarkk’ampujapataljoonan lakkauttamiseen saakka ja hänet mainitaan 1890-luvulla alikapteenina, mikä vastaa nykyistä yliluutnanttia.  Myöhemmässä Ylioppilasmatrikkelissa Kurt Stenbergin kohdalla Anton mainitaan everstiksi.  Antonille ja Gertrudille syntyi kaikkiaan kuusi lasta, joista 1886 syntynyt Erik Anton kuoli jo yhdeksänvuotiaana.  Kurtin lisäksi muut olivat: Ilse Gertrud (Hägg) 1885-1965, Anni Maria 1890-, Ruth Ester (Dahl) 1893- ja Gustaf André 1898-.

Stenbergien perhe Vasan rippikirjassa 1896-1905. sivu 514.
Stenbergien perhe Vasan rippikirjassa 1896-1905. sivu 514.

Anton Ferdinand Stenberg oli porilaista värjärisukua.  Sekä hänen isänsä Gustav Adolf (1817-1893) että isoisänsä Sigfrid (n. 1782-1846) olivat sikäläisiä värjärimestareita. Kurtin äiti Gertrud Emilia oli puolestaan vaasalaisen kauppaneuvos Anders Joachim Kurténin (1836-1899) ja hänen puolisonsa Rosalie Emelie Steningin (1835-1923) tytär, perheen esikoinen.  Anton oli siis päässyt avioitumaan silloisen Vaasan seurapiireihin.  Ajan sääty-yhteiskunnassa kauppaneuvoksen tytär ja värjärimestarin poika eivät kuitenkaan olleet kovin eri asemassa, varsinkaan kun molemmat olivat aatelittomia.  Itse asiassa aateliton Suomen kaartin upseeri oli tuohon aikaan vielä joltinenkin harvinaisuus, joten Antonin on täytynyt edetä nopeasti sotilasurallaan omien ansioidensa vuoksi eikä sukutaustan perusteella niin kuin monen muun upseeritoverinsa.  Varuskunnan perustaminen Vaasaan oli 1880-luvulla siksi suuri asia, että sen harvat upseerit olivat väkisinkin kaupungin merkkihenkilöitä.  Anton kuoli Vaasassa 1936 72-vuotiaana ja hänen vaimonsa Gertrud eli aina 1956 saakka, jolloin kuoli 94-vuotiaana.

Ensimmäinen vaasalainen olympiamitalisti

Hartmanin kauppiassuku

Hartmanin suku on todennäköisesti kotoisin Suomesta.  Wilhelm Longström Hartman syntyi täällä n. 1720 tienoilla.  Hänen poikansa Johan Wilhelmsen Hartman syntyi kuitenkin Gävlessä Ruotsissa 9.5.1756 ja kuolikin siellä 7.7.1809.  Johan oli ammatiltaan liikkuva kauppias ja suutari joka asui monilla eri paikkakunnilla Pohjanlahden molemmin puolin.   Näin hänen poikansa Carl Fredrik syntyi Vaasassa 13.3.1796.

Carl Johan Hartman Vähänkyrön syntyneiden luettelossa 3.6.1838.
Carl Johan Hartman Vähänkyrön syntyneiden luettelossa 3.6.1838.

Carl Fredrik Hartman jatkoi isänsä kauppiaanammattia ja avioitui Vähästäkyröstä kotoisin olleen Maria Elisabet Järnströmin (1798-1882) kanssa.  Hartman muutti Vähänkyrön Tervajoelle ja hänen lapsensa syntyivät siellä, mm. pojat Fredrik August 1823 ja Carl Johan 3.6.1838.  Myöhemmin Carl Fredrik palasi perheineen takaisin Vaasaan.  Fredrik Augustista tuli suvun perinteen mukaisesti kauppias ja myöhemmin myös pikkuveljestä Carl Johanista hänen vanavedessään.

Hartmanin ensimmäinen mainos Vasabladetissa 9.8.1862. Liike oli perustettu viikkoa aiemmin.
Hartmanin ensimmäinen mainos Vasabladetissa 9.8.1862. Liike oli perustettu viikkoa aiemmin.

C.J.Hartman perusti siirtomaatavaraliikkeensä 24-vuotiaana 2.8.1862 Vaasan torin laidalle uuteen Åbergin taloon osoitteeseen Hovioikeudenpuistikko 15.  Samassa osoitteessa Hartman toimii yhä edelleen.  Aluksi kauppa oli hyvin vaatimaton, mutta jo varsin nopeasti se laajeni uusille toimialoille.  Kaupan yhteyteen perustettiin oluttupa ja Hartman ryhtyi harjoittamaan  myös vientikauppaa.  Vähitellen rautakauppa alkoi kuitenkin muodostua hänen omimmaksi alakseen.  Vuonna 1869 hän sai ostetuksi talon itselleen Åbergin konkurssipesältä.

Seuraavana vuonna kauppiaaksi ryhdyttyään Hartman avioitui Maria Elisabet Malmbergin kanssa.  Orisbergissä 1.1.1838 syntynyt Maria oli Temmeksen kappalaisen Herman Malmbergin ja hänen puolisonsa Johanna Stenbäckin tytär.  Carl Johan ja Maria saivat kaikkiaan yhdeksän lasta, joista kaksi kuoli jo pikkulapsina.  Hartmanin perheeseen tuli paljon lääkäreitä: toiseksi vanhin poika Karl Fredrik ja kolme perheen vävyistä.  Hartmanien esikoinen Henrik Wider kuoli jo 29-vuotiaana.1893.  Karl Fredrik (1867-1921) avioitui maalahdessa syntyneen Elma Sandelinin kanssa 1897 ja toimi Vaasassa lääkärinä.  Sigrid Elisabeth (1868-1964) avioitui kälynsä Elsan veljen Eino Sandelinin kanssa.  Einokin oli lääkäri ja toimi mm. osaston ylilääkärinä Marian sairaalassa Helsingissä.  Gertrud Maria (1869-1934) avioitui 1896 Karl Buchtin kanssa ja muutti Haaparantaan Ruotsiin.  Thyra Johanna 1870-1930 avioitui 1893 Emil Artur Lindrothin kanssa, joka hänkin oli lääkäri.  Eva Mathilda (1874-1951) avioitui 1898 serkkunsa Gabriel Borgin kanssa.  Tämäkin vävy oli lääkäri ja toimi mm. Oulun kaupunginlääkärinä.

Hartmanin perhe Vaasan rippikirjassa 1871-1880 sivulla 57.
Hartmanin perhe Vaasan rippikirjassa 1871-1880 sivulla 57.

Nuorin Hartmanien aikuiseksi kasvaneista lapsista Erik Gustaf (1877-1936) jatkoi isänsä yritystä C.J.Hartman Oy:n johtajana vuodesta 1910 lähtien.  Hän oli suorittanut kauppatieteellisen tutkinnon Gerassa Saksassa 1899 ja avioitunut 1901 Elin Sofia Bäckströmin kanssa.  Carl Johan Hartmanin puoliso Maria kuoli Vaasassa 11.2.1882 perheen nuorimpien lasten ollessa vasta muutaman vuoden ikäisiä ja kauppaneuvos Hartman itse 1917 Vaasassa 81-vuotiaana.

Hartmanin kauppiassuku